Perusturvaa

Oli aika järkyttävää kuunnella kansanedustaja Anna Kontulan puhetta Kemin Aikamme naisten järjestämässä seminaarissa. Anna kertoi juuri auttaneensa nelihenkistä perhettä saamaan asioitaan kuntoon. Perhe sai yhdeksää erilaista sosiaalitukea ja jos yksi niistä muuttui, niin se vaikutti heti suurin piirtein kaikkiin muihinkin tukiin. Sitä voi jo hyvällä omallatunnolla kutsua viidakoksi. Ja tunnetustihan viidakossa on sinne sopivat lait.
     Samassa kävi ilmi sekin tiedetty tosiasia, että tukien monimutkaisuus aiheuttaa sen, etteivät niihin oikeutetut ihmiset osaa niitä hakea. Suomen sosiaalitukiverkosto on siis auttamatta niin totaalisen vanhoillinen ja monimutkainen, ettei siinä ole mitään järkeä. Jos yhden perheen käyttämiä luukkuja on yhdeksän, niin jossain on jotain pahasti vialla. Yksi keino asian kuntoon saattamiseksi Annan mielestä on perustulo. Silloin vain pitäisi hyväksyä se, että ne, jotka oikeasti loisivat, eivätkä edes yritä/halua tehdä mitään, voittavat. Se hinta pitää maksaa, jotta ne, jotka oikeasti yrittävät, pysyvät yhteiskunnassa edes jotenkin mukana. Kaikissa järjestelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä Suomen nykyinen byrokraattinen helvetti on kyllä aivan omaa luokkaansa.
     Risto Kalliorinne puolestaan kertoi, että Palvelualojen ammattiliiton jäsenille maksetaan valtion pussista yli 30 miljoonaa euroa vuodessa erilaisia palkkatukia, koska työntekijöiden palkat ovat niin huonot, ettei niillä pysty elämään. Kuvitelkaa - 30 miljoonaa euroa työssäkäyville ihmisille. Ja nyt työnantaja vaatii samoille ihmisille 8 prosentin palkanalennusta. Kuvottavaa, varsinkin, kun samat työnantajat tekevät vuodessa voittoa 334 miljoonaa euroa. Nyt he siis vaativat, että valtion pitäisi maksaa heidän työntekijöidensä palkat. Tovottavasti PAM, ja samalla koko ay-liike huolehtii siitä, ettei tuollaiset esitykset mene läpi. Eikä edes 4 prosenttia.
     Työnantajapuoli on hienosti hoitanut tehtävänsä murentaa ay-liike. Työelämä on pirstaloitunut niin pieniin yksiköihin, ettei joukkovoimasta voi enää puhua. Jos sitä halutaan edelleen käyttää, se vaatii osalliseksi koko työntekijöiden kentän. Yksi liitto ei voi tänä päivänä yhtään mitään. Onneksi sentään tähän aktiivimalliin saatiin näyttävä mielenilmaus. Naurettavaa asiassa on se, etteivät vastuuministerit uskaltaneet missään vaiheessa tulla puolustamaan päätöstään vaan luimistelivat kuka missäkin. Kokoomus uhrasi Juhana Vartiaisen puolustamaan mallia ja siitä pisteet hänelle. Saa nähdä, miten puolue palkitsee sotaratsunsa. Samoin Hjallis Harkimolle pisteet siitä, että uskalsi sanoa ääneen sen, että Pressiklubissa olisi pitänyt olla vastuuministerien vastaamassa kysymyksiin. Keskustalle, kokoomukselle ja takiaisille ei pisteitä heru, päinvastoin. Kammottavaa katsoa, kuinka kauas Sampo Terho on ajautunut normaalista inhimillisyydestä ja empaattisuudesta. Hyi olokoon. Maistellaan :)

Herätys yhteistyöhön

Kaunis kiitos Harri Tauriaiselle tarkkaan luetusta kirjoituksestani ja siihen liittyvästä kommentoinnista. On aina mukavaa saada positiivista palautetta siitä, että on osannut kirjoittaa viihdyttävän jutun. Silti täytyy sen verran jatkaa, että on aika turha kenenkään väittää, etteikö valtakunnanpolitiikka vaikuttaisi mitenkään kunnallispolitiikkaan.
      Omana mielipiteenäni sanon, että luultavasti paras tulos kunnallispolitiikassa saataisiin sillä, ettei yhdelläkään valtuutetuista olisi jäsenkirjaa lainkaan. Olisimme siellä vain kuntalaisia ja ihmisiä. Saa olla eri mieltä.
     Kysymykseen siitä, että olisi kiva tietää ketä ne vallalla olevat voimat ovat ja mistä ne löytää vastaan: Eikö olisikin.
     Vastaus on täysin sama kuin perussuomalaisten vastaus valtuuston kokouksessa esittämääni kysymykseen, että olisi mukava tietää, mitä tai ketä vastaan perussuomalaiset protestoivat, kun eivät halunneet omia edustajiaan perustettaviin toimikuntiin. Nyt niissä ei ole perussuomalaisten edustajia tekemässä kuntalaisten etujen mukaista politiikkaa, juuri sitä, jonka perään Harrikin niin kovasti hehkuttaa. Se, ettei itsekään tiedä vastausta, on huono syy olla ajamatta kuntalaisten asioita.
     Ja ettei lukijoille jäisi väärää käsitystä, niin eiköhän meidät kaikki ole äänestetty kemiläisten mandaatilla valtuustoon. Siitä on turha yrittää laittaa sulkaa takatukkaan.
     Oikein hyvää tätä vuotta yhteistyön merkeissä toivottaen:

Kari Sitoutumaton Hanhisuanto

Maistellaan :)

Miinaharava

Ministeri Jussi Niinistö ja presidentti Sauli Niinistö jaksavat höpöttää jalkaväkimiinojen palauttamisesta. Miksi? Eikö niiden kieltämiseen ole jokin hyvä syy. Ja kuka niitä miinoja polkee, jos niin hullusti käy, että joku tänne hyökkää. Venäläisetkö? Tuskin. Eiköhän itärajan toisella puolella ole jotain opittu edellisestä mittelöstä. Tosipaikan tullen Vallu pistää sen verran rautaa rajan yli, ettei tarvitse sen jälkeen miinoja pelätä. Vedetään vaan uusi lippu salkoon. Vai Uusi-Seelantiko tänne hyökkää? Vaikka Venäjä uhitteleekin tällä hetkellä kaikelle liikkuvalle, niin itse en mitään valloitusretkeä pelkää. Kyllä meidän on syytä pelätä enemmän kyseisten herrojen politiikkaa. Jussi-rukka kun ei muusta ymmärrä kuin räjähtävistä ja ihmisiä tuhoavista härpäkkeistä. Ja mitä kalliimpia, sen parempi.
     Suomi on upottamassa kymmeniä miljardeja euroja turhiin sotavehkeisiin tilanteessa, jossa kansa eriarvoistuu vähintään kolmeen eri luokkaan. On eliitti, joka kerää kaiken hyvän ja mammonan ja jonka ei tarvitse laittaa rikkaa ristiin minkään puolesta. Korjaan. Eliitti investoi paljonkin kapitalismiin saadakseen kansalta kaiken. Ja hyvin on onnistunut, kiitos hyvävelipoliitikkojen. Toinen luokka ollaan me, hyvätuloiset, työssäkäyvät ja jo pesämunansa saavuttaneet. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Enintään kiroilla eliitin ahneutta. Toisin kuin eliitti, me emme välitä ja se näkyy arkadiamäen miehityksenä. No, onneksi tämä aktiivimallin vastustaminen näyttää edes vähän herättävän uinuvia ja potkivan meitä persuksiin. Kolmas luokka ovat sitten köyhät. Työttömät ja muuten päähän potkitut. Jos Suomen ihanassa satavuotiaassa valtiossa on satojatuhansia köyhiä, niin voisi helposti olettaa, että heille löytyisi myös puolustajia. Vaan kun ei löydy. Olen ehkä liiankin kriittinen, koska kyllähän vasemmistopuolueet ainakin yrittävät korjata tilannetta, mutta saavutukset antavat vielä odottaa itseään. Nyt olisi aika tiivistää rivejä ja tehdä sillä saralla kovasti yhteistyötä.
      Suomen tulisi käyttää kaikki resurssit rauhan puolesta puhumiseen eikä valmistautumiseen sotaan. Puolella siitä rahasta, joka käytetään helpottamaan ruumiiden tekemistä, saisi aikaan valtavasti oikeita asioita. Sillä ehkäistäisiin syrjäytymistä, työttömyyttä, eriarvoisuutta. Miksi niin ei tehdä? Se on arvovalintaa ja sitä, että me ummistamme sille silmämme. Siis me, joilla menee hyvin ja jotka voisimme tehdä jotain asian eteen.
     Suomessa keskitytään liiaksi uhkakuvien maalaamiseen. Eikä niitä uhkakuvia maamiinoilla ratkaista, vaan puhumalla ja diplomatialla. Valitettavasti sotahullu puolustusministeri ei halua tätä ymmärtää, vaan säheltää amerikkalaisia miellyttääkseen ihan omiaan. Mitäpä muuta tulevalta kokoomuspolitiikolta voi edes odottaa, saati sitten vaatia. Jussi on ministeri Sipilän ja Niinistön mandaatilla, ei kansan. Maistellaan :)

Tilinteko 2017

Vuosi sitten päätin lähteä sitoutumattomana Vasemmistoliiton listalle kunnallisvaaliehdokkaaksi. Kysytty on monta kertaa aiemminkin, mutta epäpoliittisena henkilönä olen aina kieltäytynyt kunniasta. Hetkellinen mielenhäiriö aiheutti sen, että päätin kokeilla kerran tätäkin puolta. Miltä tuntuu olla puolella, jonne kehuja ei tule, mutta haukkuja sataa senkin edestä. Mutta edes kerran elämässä täytyy olla vittuilun kohteena, ei vittuilijana.
      Huhtikuussa 2017 koin yllätyksen, kun 155 kuntalaista oli äänestänyt minua valtuustoon. Ehkä syynä oli se, että olen ollut paljon julkisuudessa, mutta haluan antaa sillekin mahdollisuudelle sijaa, että tein lujasti vaalityötä sekä jaloilla, että muilla hyödyksi kokemillani raajoilla että menetelmillä. Ja tottahan toki ammattiosaston ja ay-liikkeen antamalla vaalirahoituksellakin oli oma osansa. Asenteeni on se, että jos johonkin lähden, teen sen tosissani ja niin tein nytkin. Jos asenteeni ei olisi kohdallaan, en edes lähtisi ehdokkaaksi.
      Aatteellisena, mutta poliittisesti kokemattomana alkoi vimmattu opiskelu sekä kaikenlainen tiedon hankinta. Olin myös kovasti aloitteellinen, koska jo keväällä sain tehtyä ensimmäiset kaksi valtuustoaloitetta, joista toinen koski hoitajamitoituksen nostamista 0,5:stä 0,65:een. Se olisi tarkoittanut 32 uuden henkilön palkkaamista vanhusten hoitotyöhön. Siksi aloite olikin talousarvialoite. Toinen aloite koski vanhusten virikkeellistämistä. Molemmat aloitteet allekirjoitti lisäkseni 22 - 23 valtuutettua ja olin niiden vuoksi hyvin toiveikas.
     Syksyllä tulikin sitten lunta tupaan. Hoitajamitoitusaloite äänestettiin valtuustossa nurin äänin 32 - 9. Eli aloitteen allekirjoittaneista yli tusina äänesti itseään vastaan. Tätäkö tämä politiikka on? Olisin odottanut, että edes oma porukka olisi ollut oman aloitteen takana. Vielä kamalampaa oli, että ryhmän aloite terveyskeskusmaksujen poistosta äänestettiin sekin nurin. Eikä edes sitä kannattanut koko oma ryhmä, vaan sekin hävittiin äänin 30 - 12. Karilla näyttää olevan vielä paljon opittavaa politiikan logiikasta ja siitä mistä pidetään kiinni. Ja jos se tällaista on, en ole ihan varma, haluanko edes oppia sitä. Virikkeellistämisaloitteelle käy luultavasti ihan samalla tavalla, valitettavasti.
      Sotehimmelihommelista sen verran, että nyt on sopimus allekirjoitettu ja Mehiläisestä odotetaan pelastajaa Meri - Lapin terveydenhuollolle. Loppujen lopuksi tämä sotku taitaa ratketa lopullisesti vasta oikeudessa, koska päätösten laillisuuksista on tehty monta valitusta ja saa nähdä, mikä on lopputulos. Ihmisten julmettu kiire saada tämä asia päätettyä ihmetyttää minua kovasti, koska en ymmärrä, mitä huonoa siinä olisi ollut, että olisi kiristetty näitä yksityistämisen ehtoja. Kapitalistille se ei tietenkään olisi ollut hyväksi, mutta kuntalaisille luultavasti olisi. Olisi edes jotenkin pystytty luomaan Mehiläisellekin jotain kannustinta olla hyväksi tälle alueelle.
      Jos johonkin olen ollut pettynyt, niin keskustan ulostuloihin tässä soteasiassa. Lapin Kansassa ollut kirjoitus oli järkyttävää irtopisteiden kaksinaismoralistista keräilyä. Samoin Ritva Sontagin ja keskustan ryhmäpuheenvuoro talousarviokokouksessa. Puheenvuorossa leimattiin sopimusta vastustaneet valtuutetut kuntalaisten vihollisiksi. Sitten vielä päälle huudellaan yhteistyötä. Olen yhteistyön vankkumaton kannattaja, mutta edellytyksiä siihen ei todellakaan paranna tuollaiset typerät ulostulot. Jokaisesta puolueesta löytyy eri asioiden vastustajia sekä puolustajia, eikä heitä voida kuntalaisten vihollisiksi nimittää. Se pitäisi keskustankin muistaa. Esimerkki: Onko keskusta vanhusten vihollinen, kun vastusti hoitajamitoituksen nostoa? Epäilen, ettei ole, mutta joku voisi sen vielä vahvistaa.
      Pettymyksistä huolimatta ensimmäinen puolivuotisjakso on ollut mielenkiintoinen  sekä jumalattoman työläs. Jos jotain haluan muuttaa, niin se koskee juuri politikointia ja sitä, että saataisiin puoluepolitiikkkaa vähemmäksi ja pystyttäisiin ajattelemaan asioita enemmän kuntalaisten kannalta. Välillä se on tuntunut olevan hitusen hakusessa. Itse yritän noudattaa tätä linjaa uudessa Arjen sujuvuus toimikunnassa.
      Lautakuntatyöskentelystä olen hyvilläni. Siellä politikoidaan vähemmän ja keskustellaan enemmän. Kiitokset siitä kulttuurilautakunnan sekä tarkastuslautakunnan vetäjille, että jäsenille.
     Valitettavasti kirjoittamiselle on jäänyt liian vähän aikaa. Toivottavasti hommat alkavat jossain vaiheessa valjeta niin paljon, että jää aikaa muuhunkin kuin pöytäkirjojen ja liitteiden kahlaamiseen. Olen edelleenkin käytettävissä, jos jollain on epäkohtia, joita pitäisi viedä eteenpäin tai saada ratkaistua. Nyt kerätään vähän aikaa voimia, kirjoitetaan yksi luvattu satu ja ensi vuonna jatketaan. Maistellaan :)

Ei koskaan enää

Ei päivää ilman Trumpia. Tämä amerikkalaisten liuhutukkainen porkkana jaksaa hämmentää, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tällä kertaa räjähdysherkässä Lähi-idässä. Saa nähdä, montako ruumista tämän viimeisimmän ulostulon jälkeen tulee, mutta väliäkös sillä, kunhan omat uskonnolliset kannattajat vain tykkäävät ja saadaan yksi vaalilupaus pidettyä. Kummallista, että pitää antaa lupauksia, joista tietää, että ne johtavat tappamiseen. Edellisetkin ovat sitä tehneet, mutta Trump vei sen askeleen pitemmälle eli käytäntöön, maksoi mitä maksoi. Ja onhan siinä sekin etu, että kun saadaan Lähi-itään pikku kähinä tai vaikka isompikin sota aikaiseksi, niin amerikkalaiset saavat hetken hengähtää siitä näytelmästä, jossa tutkitaan Trumppelin kytkyjä veroihin ja Venäjään.
       Toivottavasti jästipään narsistin aivoitus saa kuitenkin pitemmällä aikavälillä jotain hyvääkin aikaan. Ehkäpä taas uuden teurastuksen jälkeen osapuolet tajuavat jotain. Sata vuotta jatkuneen tappamisen sijaan jollain osapuolella saattaa syttyä lamppu päässä joka kertoo, että on olemassa toinenkin vaihtoehto - rauha. Nythän rauhasta on vain puhuttu, mutta tekoja ei kukaan uskalla tehdä. Kristittyjen, muslimien ja juutalaisten olisi tajuttava, että jostain pitää luopua, että jotain voisi saada. En ole Lähi-idän asiantuntija, mutta luultavasti taustalla on pelureita, joiden etu on se, että rauhaa ei tule. Ja niin kauan, kun siellä hääräävät sen seitsemän oman edun tavoittelijaa, USA etunenässä, rauhasta voi vain unelmoida ja sitäkin tekevät vain kärsivät ihmiset siellä. Poliitikot, sotilaat ja muut instanssit viis veisaavat siitä, mitä kärsimyksiä jatkuva sotatila aiheuttaa.

Nyt kun Suomikin sai oman satavuotisen historiansa juhlittua, on hyvä huomata, että menneisyyden haavat ovat pikku hiljaa arpeutumassa. Silti, historiaa ei saa unohtaa vaan se pitää käsitellä ja hyväksyä, jotta päästään eteenpäin. "Sota, siis ihminen, tappoi 62 miljoonaa kanssaihmistä. Samalla se tappoi hyvyyden. Kyynelten määrä ei ole edes laskettavissa. Niistäkö syntyivät purot, joet, järvet ja meretkin. Kyynelten meressä on raskasta soutaa. Opimmeko mitään. Kyllä..."
      Tuossa on pieni katkelma Ajan Laulun tulevan konsertin sanomasta, juonnosta. Tehkäämme jokainen kaikkemme, ettei uutta sotaa koskaan tule.
      On kammottavaa katsella, kun oman maan sotahullu puolustusministeri vie vaikka leivän lasten suusta saadakseen muutaman miinan silläkin hankittua. Suomi laittaa järjettömän määrän rahaa vuosittain pelkästään aseisiin. Viiden vuoden puolustusmenot ovat olleen noin 13,7 miljardia euroa. Siitä aseiden osuus joitain miljardeja. Kai sen rahan olisi voinut parempaankin käyttää.
      Maistellaan :)

Kuntalaisen kannustinjärjestelmä Mehiläiselle

Kiihkeä syksy on takana ja tässäpä mietteitä viimeisestä, kaikkia kuntalaisia koskevasta asiasta.

Sanoin maanantaina valtuustossa, että demokratia on puhunut ja pulinat pois, mutta muutaman yhteydenoton jälkeen laitan hieman tuntojani päätöksestä. Itse äänestin vastaan, koska Mehiläisen laatimassa palvelusopimuksessa oli niin paljon epäselvyyksiä ja se sisälsi kahden vuoden kuluttua alkavan hinnankorotusautomaatin. Lisäksi teksti tuli meille päättäjille aivan liian myöhään. Onneksi meillä käytiin ryhmässä asiantuntijoiden kanssa sopimusta läpi ja se sai minut olemaan yhä vankemmin Mehiläisvaihtoehtoa vastaan. Maanantain käsittely osoitti sen, ettei niin ollut kaikkien päättäjien osalta. Yhteenkään esitettyyn kysymykseen ei saatu vastausta. Ja meillä olisi ollut ihan hyvin aikaa odottaa sitä selvityshenkilöiden lopputulosta. Puolustajat vetosivat siihen, että kiire on, koska rajoituslaki on tulossa voimaan. Onko se niin valtavan huono asia, että joku yrittää vähän suitsia tätä yksityistämisvimmaa. Minusta niin ei ole.

Työväestöä edustavana päättäjänä minulle on selvää se, ettei ulkomainen pääomasijoittaja koskaan ajattele muuta kuin omaa parastaan. Ei sille ole mitään väliä miten täällä muuten käy, kunhan se vain pääsee kuorimaan kreemit päältä. Ja nyt, kun se pääsee viideksitoista vuodeksi tekemään sen julkisilla varoilla, niin ihan mukava sopimus. Osa puolustajista oli sitä mieltä, että yhteisyrityksen päätöksenteko säilyy täällä. Ei säily. Puheenjohtajan ääni ratkaisee aina Mehiläisen eduksi, koska puheenjohtaja on Mehiläisen edustaja. Ja puheenjohtajan ohjeistus asioihin tulee omistajilta, tässä tapauksessa ulkomaisilta pääomasijoittajilta Triton ja KKR. Ne omistavat Mehiläisestä 77,6 prosenttia, vaikkei Mehiläisen toimitusjohtaja eikä Lasse Männistö sitä tuntuneet tietävänkään. ☺

Sopimuksessa on yleensä kaksi sopijapuolta, tässä tapauksessa kunnat ja Mehiläinen. On sanottu, ettei Mehiläinen olisi lähtenyt mukaan lyhyemmällä sopimuksella. Ihan hyvä pointti, mutta eikö kunnilla ollut mitään muuta sanottavaa siihen kuin se, että sillä mennään. Olisiko ollut mahdollista luoda Mehiläisen itsensä tyrkyttämiä kannustinjärjestelmiä myös toisin päin? Esimerkiksi niin, että olisi tehty sopimus viideksi vuodeksi ja sen jälkeen työkalupakissa olisi ollut urheilussa käytetty optiopykälä, jolla sopimusta olisi jatkettu seuraavat viisi vuotta, edellyttäen Mehiläiseltä sitä, että kaikki jatkuu Länsi-Pohjassa kuten tänäkin päivänä. Se olisi sitouttanut Mehiläisen pitämään huolta siitä, että sopimus jatkuu ja julkisen rahan käyttö olisi jatkunut. Samalla se olisi ollut kunnalle edes pieni henkireikä pitää homma kasassa.

Olisin luullut, että se oma kantani olisi ollut myös toisen työväkeä edustavan puolueen kanta. Ja olihan se, mutta osa SDP:n päättäjistä hyppäsi silti kapitalistin kelkkaan vastoin puolueen linjauksia. Joku voisi sanoa, että se on nykyaikaa ja niinhän se on. Siksi se pelottavaa onkin. Myydäänkö nykyajan nimissä seuraavaksi päivähoito ja koulut? Onneksi sentään muutama heistä perusteli kantaansa, kiitos sekä arvostus siitä heille. Olen sitä mieltä, että tätä nykyistä kapitalistin ehdoilla menoa voidaan hillitä ainoastaan yhteistyöllä niiden kanssa, jotka ovat työväestön puolella. Luen niihin voimiin edelleen Vasemmistoliiton sekä sosiaalidemokraatit. Saas nähdä miten hommassa käy. Maistellaan ☺

Kari

Syksyn satoa

Syksy saapui ja talvikin jo uhkailee tulollaan. Kesämökki on laitettu odotustilaan ensi kesää varten. Politiikan saralla on hiljaista, mutta työteliästä. Maanantaina on ensin ryhmä, sitten iltakoulu, jonka jälkeen alkaa varsinainen valtuuston kokous. Koko päivän siinä saa taas kokoustaa, mutta onneksi siitä saa myös ruhtinaallisen korvauksen. 75 euroa, josta verot vie 42%, puolue 20% ja loppu jää sitten kotimaiseen kulutukseen. Jos joku haluaa laskea tuntipalkan, niin siitä vaan. Laskekaa siihen myös kaikki etukäteistyö ja lukeminen, niin saatatte päästä yli euron, siis bruttona.
      Valtuuston esityslista on 30-sivuinen. Liitteiden sivumäärä on tasan sata, vain pikkuisen vähemmän kuin Putinin kannatusprosentti Venäjällä. Tämän päälle on keskiviikkona tarkastuslautakunnan kokous. Esityslista on 12-sivuinen ja liitteitä on 69 sivua. Lähes yhtä monta kuin on suomalaisia Trumpin kannattajia. En valita, koska itse olen hommaan alkanut ja kuntalaisten äänillä päässyt. Tietysti jokin roti pitäisi tuossa lukemisen määrässä olla. En tiedä miten muut valtuutetut homman hoitavat, mutta itselleni kaiken lukeminen sanasta sanaan on mahdotonta. Siksi yritän löytää asioiden pääkohdat ja keskittyä niihin.
       Omalta kohdaltani kausi lähti reippaasti käyntiin, kun tein syyskuussa elämäni ensimmäiset valtuustoaloitteet, molemmat vanhusten hoitoon liittyviä. Toivottavasti Vasemmistoliiton vahvasti ajama hoitohenkilökunnan mitoitus saadaan pikaisesti edes siedettävälle tasolle, koska tällä hetkellä se ei sitä ole. Toinen aloite koski vanhusten virikkellistä toimintaa ja sen nostamista uusilla työntekijöillä. Katsotaan nyt, mitä seuraavaksi keksitään. Tekemistä nimittäin riittää.
      Kovasti ovat parrat pärisseet hulevesien ympärillä ja sotehan on tullut jäädäkseen. Todennäköisesti siitä väännetään vielä 3000-luvullakin. Asiassa ärsyttää se, ettei koko uudistusta tehdä enää ihmisten, säästöjen, tai minkään muun kansalaisten kannalta tärkeiden asioiden tähden. Sotea tehdään kahden puolueen, Keskustan ja Kokoomuksen tähden. Nämä puolueet pitävät huutokauppaa siitä, mitä ne itse pystyvät sotesta ulosmittaamaan. Sikamaista politikointia vallasta ja rahasta kansalaisten kustannuksella. Sinisethän ovat tunnetusti paikalla vain siksi, että Keskusta ja Kokoomus saavat tahtonsa läpi.
      Lautakunnista sen verran, että ainakin kultuuri- ja tarkastuslautakunnissa, joissa itse olen, on hyvä henki. Vaikka siellä omissa ryhmissä ollaankin, niin puoluepolitiikkaa niissä ei, ainakaan vielä, ole näkynyt eikä tarvitsekaan näkyä. Eiköhän kuntalaisten etu ole se ykkösasia ja niin pitää ollakin. Siellä on hyvä istua vaikka Anttilan Mikon, Helsken Kallen tai Zernin Samin välissä. Kaikilta olen kuullut pelkkiä hyviä kysymyksiä sekä hyviä ja rakentavia kannanottoja. Tästä on hyvä jatkaa. Maistellaan :)